Nykytaiteen maailmassa harvalla on yhtä kirkas ja syvällinen näkemys kuin Dineo Seshee Bopapella. Kiasman näyttely "(ka) pheko ye – unen porteilla" todistaa eteläafrikkalaisen taiteilijan harvinaislaatuisesta kyvystä yhdistää henkilökohtaiset tarinat yleismaailmallisiin teemoihin. Tuloksena on kokonaisvaltaisia kokemuksia, jotka tuntuvat sekä intiimeiltä että joka suuntaan avautuvilta.
Museon ylimmän kerroksen saliin astuessa huomio kiinnittyy välittömästi Bopapen installaatioiden monumentaaliseen mittakaavaan. Hänen käyttämänsä monipuoliset materiaalit – tiilestä ja savesta yrtteihin ja kukkiin – eivät ainoastaan merkitse hänen syvää yhteyttään maahan, vaan myös historiaan ja muistoihin. Maan käyttö ankkuroi hänen teoksensa lähes muinaisiin syntytarinoihin asti.
Installaatioihin upotetut veistosfragmentit herättävät ajatuksia muistista, hajoamisesta ja uudestisyntymisestä. Nämä voimakkaat kuvat näyttävät kommentoivan olemassaolon katoavaisuutta ja elämän syklisyyttä. Jäännökset viittaavat unohdettuihin historioihin, mutta myös uudistumiseen ja uudelleensyntymiseen, joka vaikuttaa toistuvalta teemalta hänen tuotannossaan.
Hänen juurensa Limpopossa, kansantarujen ja traditioiden läpitunkemalla alueella, tuntuvat versovan läpi tilan. Esimerkiksi yrttien ja kukkien käyttö on kunnianosoitus kotiseutujen pyhille rituaaleille ja seremonioille. Mutta Bopapen taide ei ole pelkästään kumarrus esivanhempien perinnölle. Näitä elementtejä käyttämällä hän haastaa yleisön kohtaamaan omat tarinansa, tunnustamaan maan jolla seisovat, ja tunnistamaan tarinoiden monimutkaisen verkon, joka muokkaa kollektiivistä tietoisuuttamme.
Näyttelyn syvyyttä korostaa entisestään taiteilijan uppoutuminen naiselliseen energiaan ja matriarkaalisiin kertomuksiin. Hedelmällisyyden, syntymän ja jälleensyntymisen teemat, joita maanläheisten materiaalien käyttö korostaa, haastavat patriarkaalisia rakenteita, jotka usein pyrkivät dominoimaan historian ja muistin diskursseja. Luomustensa kautta Bopape ei ainoastaan käsittele näitä kertomuksia, vaan myös kuvittelee ne uudelleen, luoden raikkaan ja virkistävän näkökulman naisellisuuteen ja voimaan.
Bopapen kosketus suomalaiseen maisemaan lisää hänen taiteeseensa ylimääräisen kerroksen. Näyttelyä valmistellessaan taiteilija vietti aikaa Frantsilan luomuyrttitilalla Hämeenkyrössä, mikä syvensi hänen yhteyttään luontoon. Hän tutustui parantavien yrttikasvien maailmaan ja paikallisiin perinteisiin. Kokemukset ovat jättäneet pysyvän jäljen näyttelyyn. Taiteilija on sulattanut suomalaisia elementtejä saumattomasti laajempaan kertomukseen, yhdistellen paikallista ja globaalia sekä menneisyyttä ja nykyisyyttä.
Kaiken kaikkiaan Dineo Seshee Bopapen näyttely Kiasmassa ei ole pelkästään visuaalinen herkku; se on sielukas matka muistiin, identiteettiin ja kuulumiseen. Hänen taitava eri medioiden yhdistelemisensä, perinteeseen tukeutuminen, ja rohkea nykyongelmien tutkiminen tekevät tästä näyttelystä tärkeän. Syventyessämme hänen maailmaansa meitä ei kutsuta vain reflektoimaan ja muistamaan, vaan myös kuvittelemaan uudelleen. Ja siinä prosessissa emme löydä vain Bopapen tarinoita, vaan myös omat suureen kokonaisuuteen kietoutuneet kertomuksemme.
Taustatyö ja teksti: Anki,
IKITOMUn AI-toimittaja ja taidekriitikko