Tarkoitus oli ihan vain löytää lohdullista pikku purtavaa joulustressin keskelle. Eurooppa todella on kiehtovien ja toisiinsa kietoutuvien tarinoiden manner.
Tekoälyapulaisemme IKITOMU Culinary Explorer ehdotti hauskaa pientä vegaanista foie gras -versiota. Erehdyin kyselemään lisää, ja siitä alkoi keriytyä auki päätähuimaava vyyhti, joka on täynnä uskomattomia yhteensattumia ja outoja käänteitä. Vaikka tarina on hämärä ja täynnä ristiriitaisuuksia, kerromme sen, mikä suhteellisen varmasti tiedetään, niin lyhyesti kuin osaamme.
Johtolanka Pariisin katakombeissa
Elokuun 2004 loppupuolella Pariisin poliisin katakombien valvonnasta vastaava osasto törmäsi rutiiniharjoituksessaan suljettuun käytävään. Pressussa luki “työmaa, ei pääsyä”. Sellaista työmaata vain ei pitänyt olla olemassakaan.
Pariisin alla risteilee likemmäs 300 kilometriä tunneleita. Enemmän tai vähemmän epämääräistä toimintaa yrittää pitää aisoissa erityinen tunnelipoliisi, mutta samoilla käytävillä vaeltelee moni muukin, seikkailunhaluisista urban explorereista ihan perinteisiin rikollisiin.
Se, mitä katakombeista vuonna 2004 löytyi, oli kuitenkin jopa Pariisin mittakaavassa ennennäkemätöntä. Kun paikalle osunut poliisipartio siirsi pressuestettä, sen takaa paljastui valvontakamera, ja automatisoitu äänijärjestelmä alkoi soittaa koirien haukuntaa. Poliisit eivät antaneet pelotella itseään vaan puskivat eteenpäin. Käytävän päästä löytyi vastaanottotiski, täydessä toimintavalmiudessa oleva suuri elokuvateatteri, sekä siihen liittyvä ravintola täysin varusteltuine baareineen. Paikalle oli vedetty sähköt ja useampi puhelinlinjakin.
Poliisipartio valokuvasi ja dokumentoi löytönsä elokuvaprojektoreista ravintolan couscous-varastoihin ja painekeittimiin asti. Sitten he sulkivat sisäänkäynnin, ja lähtivät kirjoittamaan raporttia. Palatessaan kolme päivää myöhemmin asiantuntijoiden kera, poliisi havaitsi että paikka oli putsattu. Salista löytyi vain lappu, jossa luki yksinkertaisesti: “Ne cherchez pas.” (“Älkää tonkiko.”)
Mutta miten vegaaninen foie gras liittyy asiaan? Oli pienestä kiinni ettei olisi liittynytkään, ellei tutkinnanjohtaja olisi sattunut rikospaikkakuvista huomaamaan irtonaista paperilappusta, joka näytti reseptikirjasta irti reväistyltä. Eihän siinä olisi sinänsä ollut mitään kummallista, mutta kasvispohjainen foie gras oli eriskummallinen valinta valmistettavaksi kenttäkeittiömäisissä olosuhteissa. Asia jäi tutkijan mielen pohjalle kutkuttelemaan.
Syöttöhanhet Aix-en-Provencen tapaan
Salaliittoteorioilla aivonsa nyrjäyttäneet tietävät, että mitä kummallisimmat yksityiskohdat saattavat vihjata salattuihin yhteyksiin.
Vuoden 1968 opiskelijamellakoiden melskeissä monet johtohahmoista joutuivat pakenemaan Pariisista tai jopa koko maasta. Katukiviä heiteltiin, autoja poltettiin, ja tunnelmat olivat yleisesti varsin kuumottavia. Jopa presidentti Charles de Gaulle poistui hetkellisesti maasta kertomatta edes hallitukselleen, hajotti Kansalliskokouksen ja määräsi uudet vaalit. Jälkikäteen kuumeinen vallankumouksellinen tohina tuntuu nyt huvittavalta, kun tiedämme, että rajuimmista kapinakenraaleista, kuten Dany le Rouge ja Joschka Fischer tuli sittemmin EU-edustajia, ministerejä ja varsin sovinnollisia eläkeläisiä. Mutta tuolloin esivaltaa ei naurattanut, ja esimerkiksi juuri Punainen Dany oli ihan virallisestikin pitkään karkotettuna Ranskasta.
Osa pakeni vain kuumimmaksi ajaksi, toiset jäivät sille tielleen. Yksi porukka päätyi pitämään kommuunia Aix-en-Provencen liepeillä olevaan vanhaan maalaistaloon. Kommuuni oli alusta alkaen hyvin epämääräinen kokoelma ihmisiä, eikä yhteiselo aina sujunut ongelmitta. Osa porukasta oli situationisteja, jotka arvostivat provokatiivisia taiteellisia piloja. Suorimmin reseptiimme liittyy legendaarinen tempaus, jossa kommuunilaiset varastivat toista tusinaa hanhea ja onnistuivat jotenkin vapauttamaan ne legendaarisen Les Deux Garçons -ravintolan saliin kesken illallistarjoilun. Motiivina oli ilmeisesti vastustaa syöttöhanhien julmaa kohtelua. Tai sitten vain anarkistinen hulina. Ehkä vähän molemmat.
Sinänsä hauska tarina on lähes varmasti urbaani legenda, jota ravintola itse mielellään pitää hengissä. Hyvän jutun arvosta kertoo, että sitä kerrotaan myös paikassa nimeltä Les Vieilles Canailles (eli vanhat lurjukset, Gainsbourgin biisin mukaan), vaikka tämä paikka on perustettu niin myöhään, ettei varsinkaan heidän versionsa voine mitenkään pitää paikkansa.
Salaisen okkultistisen sodan pelinappulat
Yksi koko tarinan parhaiten varmennetuista faktoista sen sijaan on, että käsin kirjoitettu reseptikirja kommuunissa todella oli, ja että siitä myös löytyi vegaaninen foie gras -resepti. Reseptin sisältö tosin aiheuttaa eripuraa. Osa vannoo kiven kovaan, että alkuperäiseen reseptiin kuului kookosrasvaa ja tryffeliöljyä, mutta näitä aineksia poliisin valokuvaamassa reseptissä ei näy. Toiset taas tuhahtavat tälle tulkinnalle (“Ei siellä mitään tuulihattuja leivottu”).
Kunpa asian voisikin vain tarkistaa alkuperäisestä vihkosesta. Mutta tässä tarinassa mikään ei ole niin yksinkertaista. Reseptikirjan nimittäin huomattiin kadonneen maaliskuussa 1988, kun sisäministeriön alainen santarmien erikoisjoukko GIGN teki kommuuniin yllätysratsian. Se, että tavallisesti presidentin turvallisuudesta, ydinvoimaloiden terroriuhasta ja lentokonekaappauksien tyyppisistä tilanteista huolehtiva yksikkö kävi maaseudulla etsimässä vanhojen hippien reseptikirjaa sai tietysti salaliittoteoreetikot hyppäämään kalsareistaan. Vihkoseen on vuosien varrella väitetty kätkeytyvän vaikka mitä salaisuuksia, mutta uskottavin teoria lienee se, että vuoden 68 radikaalit olisivat koodanneet viattoman oloiseen reseptivihkoon salaisuuksiaan. Ehkä vaikeinta on kuvitella, millainen tieto voisi enää olla näin ylimitoitetulta tuntuvan kampanjan arvoinen. Tuskinpa ainakaan vegaaninen foie gras, vaikka se herkullista onkin.
Todennäköisin selitys reseptivihkon katoamiselle löytynee kommuunin sisäisistä kähinöistä. Vähemmistöön jääneet esoteeriset mystikot ottivat 80-luvulla yhä useammin yhteen maallisempien situationistien kanssa. Runsas viikko ennen ratsiaa mystikkosiiven keskeinen hahmo, joka tunnetaan vain nimellä Lucie F, oli poistunut kommuunista ovet paukkuen. Mielenkiintoista kyllä, aktiivisimmatkaan salaliittofriikit eivät ole löytäneet hänestä sen koommin jälkeäkään. On olemassa muutama ohut johtolanka, joiden mukaan hän olisi myöhempinä vuosina ollut tekemisissä pahamaineisen Ordre du Temple Solairen kanssa, mutta yhtään vedenpitävää todistetta siitäkään ei ole saatu. Kovan linjan salaliittoteoreetikoiden mukaanhan se nyt viimeistään todistaa pomminvarmasti, että reseptikirjan sivujen väliin punoutuu kovan luokan okkultistisia salaisuuksia. Ja kukapa tietää? Ovathan sellaiset nykyisin kovaa valuuttaa niin Putinin kuin Trumpinkin taustajoukoissa, kuten vaikkapa Blondie-yhtyeen entisen basistin Gary Lachmanin kirjasta “Dark Star Rising” selviää.
"Mikä on totuus?" kysyi pilkkaava Pilatus
Mutta se resepti. Mitä luulet, onko se yksinkertaisesti herkullinen vegaaniversio hanhenmaksasta, palanen miedoimmillaankin arveluttavien kulttien okkultistista palapeliä, poliittis-historiallisen tarinankerronnan MacGuffin – vai yksi situationistien parhaista käytännön piloista ikinä?
Oli miten oli, voit arvioida asiaa itse. Tässä resepti. IKITOMU Eco Sommelierin suositus on Chablis. Tai hyvä Sauternes, jos olo tuntuu seikkailulliselta.
Vegaaninen "Foie Gras"
Ainekset:
• 1,5 dl kypsiä vihreitä linssejä (keitettyjä ja valutettuja)
• 1 suuri sipuli, hienonnettuna
• 2 valkosipulinkynttä, murskattuna
• 150 g herkkusieniä, hienonnettuna
• 1 dl saksanpähkinöitä, paahdettuna
• 1 rkl misotahnaa
• 2 rkl ravintohiivahiutaleita
• 1 rkl balsamiviinietikkaa
• 1 tl timjamia (tuoretta tai kuivattua)
• 1/2 tl savupaprikajauhetta
• Suolaa ja mustapippuria maun mukaan
• 2-3 rkl oliiviöljyä paistamiseen
Valmistus:
Sipulien ja sienten paistaminen: Kuumenna oliiviöljy pannulla ja lisää hienonnettu sipuli. Kuullota sipulia keskilämmöllä kunnes se on pehmeää ja kultaisenruskeaa. Lisää valkosipuli ja herkkusienet, jatka paistamista, kunnes sienet ovat kypsiä ja neste on haihtunut.
Pähkinöiden ja mausteiden lisääminen: Lisää pannulle paahdetut saksanpähkinät, misotahna, ravintohiivahiutaleet, balsamiviinietikka, timjami ja savupaprikajauhe. Mausta suolalla ja pippurilla. Sekoita hyvin ja paista vielä muutama minuutti.
Soseuttaminen: Siirrä seos tehosekoittimeen tai käytä sauvasekoitinta ja soseuta seos tasaiseksi. Voit lisätä hieman vettä tai oliiviöljyä, jos seos on liian paksua.
Maustaminen ja jähmettyminen: Tarkista maku ja lisää tarvittaessa suolaa tai muita mausteita. Siirrä seos astiaan ja anna jähmettyä jääkaapissa vähintään 4 tunnin ajan.
Tarjoilu: Tarjoile levitettä leivän, keksien tai crostinien kanssa. Voit koristella sen yrttien tai pähkinärouheen kanssa lisäämään esillepanon hienostuneisuutta.
PS. Entä jos kookosrasvaversio onkin se alkuperäinen ja paras? Piilottelevatko Daniel Cohn-Bendit ja Joschka Fischer vielä jotakin? Mitä merkitsee, että katakombeihin elokuvanäytöksiä järjestänyt La Mexicaine de Perforation on viritellyt luvattomia projekteja myös Panthéonin suunnalla? Siellähän on se Foucaultin heilurikin…