IKItaide
[videon spiikkiteksti]
Kiasmassa on parhaillaan kokemisen arvoinen Torbjørn Rødlandin näyttely. Väkeviä kuvia ei ole tarpeen erityisemmin selitellä, sillä Rødlandin teokset ovat aina hyvin avoimia tulkinnoille. Hän on kiinnostunut merkityksien kerroksista, ja teosten jännite syntyy usein näkyvillä olevasta voimasta ja vastavoimasta. On selvää että jotakin mahdollisesti hyvin dramaattistakin tapahtuu ennen ja jälkeen kuvatun tilanteen. Näemme vain hetken, jonka avulla Rødland taitavasti ohjaa katsojan täydentämään tapahtumia mielessään.
Mainosmaailmassa samaa keinoa käytetään paljon. Rødland on erittäin tietoinen mainosten ja ylipäänsä kaupallisen kuvaston suhteesta taidevalokuvaan. Hän on kiinnostunut jännitteistä. Se näkyy teoksissa selvästi, myös ristiriidasta teosten visuaalisen selkeyden ja sisällöllisen monitulkintaisuuden välillä.
Ensimmäisen kerran olen tietoisesti havainnut Torbjørn Rødlandin teoksen vuonna 2014 tai 2015 Art Baselissa. Tapahtuma on niin visuaalisen ylitarjonnan ja hälyn kyllästämä, että harvat teokset nousevat esiin. Rødlandin teos kiinnitti huomioni varmaankin, koska se oli niin pelkistetty ja röyhkeän vulgaari.
Seuraava kohtaaminen Rødlandin kanssa oli Manifesta 11, Zürichissä, jossa teema oli herkullisesti "What People Do For Money". Osallistuvat taiteilijat olivat saaneet valita erilaisia arkisia toimialoja, joiden kanssa yhteistyössä taidetta tuottaisivat. Teoksia oli myös esillä monissa työpaikoissa pitkin kaupunkia.
Manifestan työaiheisista monumenteista varmasti vangitsevimpia oli Mike Bouchetin "Zürich load", eli 24. maaliskuuta 2016 Zürichissä viemäriin päätynyt uloste, kuivattuna ja näyttelyhalliin toimitettuna. Raakamateriaalia oli noin 80 tonnia, ja siitä syntyi teos, joka oli massiivinen: runsaat 8 metriä leveä ja 30 metriä pitkä. Teos oli lievästi ilmaisten aistivoimainen.
Rødland puolestaan oli valinnut Manifesta-kumppaninsa ruoansulatuskanavan toisesta päästä. Häntä kiinnostavat hampaat, niihin liittyvän vahvan piilotajuisen symboliikan tähden. Ehkä mieleenpainuvin kuvista oli sellainen, joka oli alkujaan ripustettu yhteistyötä tehneen hammaslääkärin odotushuoneeseen. Teoksessa on kakkua, hampaita ja niiden valoksia – ja muutama cashew-pähkinä, hienosssa visuaalisessa dialogissa hampaiden kanssa.
Hammaslääkärin odotushuoneessa työ ei pitkään pysynyt paikoillaan. Se oli kuulemma pakko poistaa, koska potilaat eivät kestäneet katsoa sitä. Luonnollisestikaan en ehtinyt teosta näkemään, saati löytämään siitä muuta kuvaa kuin tämän The Guardianin jutun yhteydessä julkaistun.
Vaikken itse teosta onnistunutkaan alkuperäisessä ympäristössään näkemään, sain selville sen kohtalon Manifestan oheisvideosta, jossa Rødlandia haastateltiin. Ylipäänsä arvostin Manifestan minidokumentteja erittäin paljon. Ne avasivat mainiosti taitelijoiden ajattelua, teoksiin johtaneita prosesseja ja ylipäänsä taidemaailmaa. Ja olihan yksi taideprojekteista myös upea kelluva rakennelma, jossa dokumentteja saattoi katsella. Mutta siitä enemmän myöhemmin toisessa yhteydessä.