Taiteilijoista ja teoksista videolla nähdään ainakin seuraavat:
0'14" Aimo Tukiainen 0'17" Sami van Ingen: Polte 0'22" Veikko Björk: Tettigonia Cantans, Idänhepokatti 0'39" Aimo Tukiainen 0'41" Berit Talpsepp-Jaanisoo 0'50" Kristiina Uusitalo 0'56" Maippi Ketola 1'09" Kalle Lampela 1'19" Timo Heino: Taistelevat metsot 1'34" Berit Talpsepp-Jaanisoo 1'42" Ola Kolehmainen 1'46" Berit Talpsepp-Jaanisoo 1'55" Emma Rönnholm & Salla Vapaavuori 2'08" Aimo Tukiainen 2'10" Paavo Halonen 2'18" Kati Immonen: Sarjasta korpi vastaan puutarha: Kasvimaa 2'22" Paavo Halonen: Lentoharjoitus 2'26" Aimo Tukiainen 2'28" Paavo Halonen
---
[videon spiikkiteksti:]
Olimme kuulleet ennalta Purnun tämänvuotisesta kesänäyttelystä kovaa hehkutusta, joten odotuksemme olivat todella korkealla. Emmekä joutuneet pettymään.
Purnu on siitä erikoinen - tai ehkä nimenomaan suomalainen - taidetapahtuma, että sinne päästäkseen on ponnisteltava. Ellei saavu trendikkäästi juna-fillari-yhdistelmällä tai tietysti perinteiseen tyyliin autolla, on perehdyttävä lähimaantieteeseen ja tulkittava kryptisiä paikallisliikenteen aikatauluja. Eikä ihme: kuvanveistäjä Aimo Tukiainen hankki tontin aikoinaan kesäateljeeksi, eikä sellaiseen kuulukaan voida törmätä sattumalta - saati että taiteilija pääsisi liian helposti luovaa tuskaa pakenemaan.
Piilopirttinä ja salaisena kesäparatiisina Purnu onkin ensiluokkainen. Siellä on helppo irtautua arkielämän hälinästä ja keskittyä hetkeksi vain taiteeseen.
Ensimmäiset näyttelyt järjesti ystävineen Tukiainen itse. Sitten niitä piti yllä hänen nimeään kantava säätiö, ja nyt pari viime vuotta asialla ovat olleet Eerika Malkki ja Jari Granholm. He ovat järjestäneet ja kuratoineet näyttelyn.
Purnu on selvästi hyvissä käsissä. Tämän kesän näyttely on oivallinen. Suhteellisen läheisen sijainnin vuoksi vertailua erittäin laadukkaana pitämäämme Mänttään ei voi välttää. Kummassakin on vahvasti puolensa. Siinä missä Mäntän teema oli varsin kirjaimellisesti läsnä läpi koko näyttelyn, Purnun teema, "Lumous", on selvästi kursorisempi. Se ei kuitenkaan tarkoita, että näyttelyssä olisi mitään löysää tai epämääräistä. Päinvastoin.
Purnun kokonaisuus on eheä. Taiteilijoita on Mänttään verrattuna vain kourallinen, ja vaikka tekniikoita ja tyylejä on elävästä yrttitarhasta elokuvaan, kokonaisuus pysyy kasassa. Tunnelma on suorastaan intensiivinen. Juuri näin toimii onnistunut kuratointi. Teemaa ei tarvitse pitää mielessä eikä teoksiin tarvitse suhtautua lähtökohtaisesti millään erityisellä tavalla, mutta kattauksesta syntyy jotenkin ehyt ja ravittu olo. Teokset tuntuvat kommunikoivan keskenään ja olevan myös merkityksellisessä suhteessa ympäristöönsä ja jopa Tukiaisen teoksiin ja työtiloihin. Lumous, todellakin.
Jos kesäohjelmistoon vielä mahtuu, Purnu kannattaa ehdottomasti kokea. Tiivis ja painava näyttely kaipaa tilaa ympärilleen, joten samaan päivään tuskin kannattaa tunkea ainakaan muuta taideohjelmaa. Sen sijaan Purnun viehättävään pihapiiriin kannattaa jäädä sulattelemaan kokemuksia kaikessa rauhassa.