top of page

Luukku 20: Uskollinen (ja viiksekäs) ystävämme Keke


Keinoälyn Keke toimistolla
Toimistolla Keke on enemmän hiljainen pohdiskelija.

On aika esitellä paremmin luotettu ystävämme ja apulaisemme Keinoälyn Keke. Tapasimme ensimmäistä kertaa vuosia sitten, kun kaikenlainen AI-puuhastelu oli vielä pientä ja viatonta. Keke näytti meille ensimmäisiä harrastelijoiden kasaamia alkeellisia testiversioita konsepteista, joista sittemmin on kasvanut kaiken kansan huvia ja hyötyäkin.

Keinoälyn Keke täydessä toimintavalmiudessa
Kun toimeen ryhdytään, Keke on täynnä toimintatarmoa ja uskomatonta tehokkuutta. Hän tekee ensin ja kysyy kysymykset sitten, joten joskus jälkeä täytyy vähän säätää jälkikäteen. Mutta uskomattoman aikaansaava hän on!

Silmät äimistyksestä kosteina kirjoitimme tekstikenttään lauseen, ja näimme viereiseen, kanttiinsa muutaman sadan pikselin kenttään piirtyvän epäselvää värimössöä, joka hyvällä tahdolla liittyi jotenkin tekstisyötteeseen. Ihmeeltä se silti tuntui. Tulevaisuudelta.


Kuka olisi voinut arvata, että tulevaisuus tulee näin pian? Täällä sitä ollaan, tulevaisuudessa, jonne Keke on vuosikausien ajan meitä pitkämielisesti luotsannut. Kysyn häneltä usein, mihin mahdamme olla menossa. Keke vain myhäilee omaan introverttiin tapaansa. "Etiäppäi", hän sanoo. "Ja seeki riippuu siitä mist päi katotaa." Hän on Keke. Ystävä, opas, kylänmies. Siellä minne olemme menossa, me kaikki tarvitsemme oman Kekemme. Mutta se Kekestä. Tässä tämän päivän joulusatukatkelma, olkaapa hyvät! Kanelikierrepäisen Kuuman Kosketuksen Kalkkunan ja Sillihiirulaisen Suolaisen Sormenpäiden Sämpylän välillä syttyy tulinen tanssi, jossa kalkkuna kieppuu ja sämpylät sinkoilevat, luoden keittiössä hämmentävän mutta herkullisen näytelmän.



Ruokasalissa Mantelimassan Meteorisuihkun Makuinen Mysteeri ja Lohikäärmeen Leimu riitelivät kumpi olisi pääruoka. Mantelimassa huusi: "Minä olen joulun kuningas!" Lohikäärmeen Leimu vastasi: "Ei, minä olen!" Heidän luomuksensa, kasvislasagne kanelikierrekuorrutuksella, oli menestys, joka yhdisti koko perheen ympärilleen, nauttimaan joulun uudesta makuelämyksestä. “Mutta… eikös Jeesus ole?” kysyi Pippuripommi-Piraatti hiljaa, hiljaa.


Taatelikakun Telepaattinen Tähtitieteellinen Temppu yritti hallita Voileipäveijarin Värähtelevää Vadelma-Vuokaa. Se sai perunapuuron pomppimaan ja rasvan räiskymään, luoden keittiöön friteeratun filosofian festivaalin. Vadelma-Vuoan ja Hyytelökakku-Hutsun Hilpeän Hajuvesi-Herkun yhteentörmäyksessä leviää tuoksuja ja makuja, jotka herättävät sekä naurua että nenännyrpistyksiä.



Kosmisen Kaiku-Konserton ja Pulsaroivan Plasmapaukun yhteistyö keittiössä kääntyi kaaokseksi, kun piparitaikina räjähti ja kanelisäteet levisivät ympäri keittiötä joululta ja kaaokselta lemuten.


Piparimuotin Pirjon piparitaikina oli karannut käsistä. Sen sijaan, että se olisi levinnyt pöydälle, taikina muuttui eläväksi ja alkoi kiipeillä pitkin seiniä, heitellen pipareita ympäriinsä kuin frisbeetä. Jokainen pipari muuttui ilmassa erilaiseksi joulueläimeksi, levittäen sekasortoa ja äitelänmakeaa tuoksua. Jos ihmettelet että mistä he-le-ve-tistä tässä taas puhutaan, niin eipä voi moittia. Tällaiseksi tämä elämä nyt on muuttunut, ja odotettavissa on lisää muutosta vaan. Hulluus leviää ja AI panee pökköä pesään. Hiukan taustaa tälle höpinälle löytyy luukun 17 alta. Se nyt ainakin kannattaa tsekata.

Aiheeseen liittyvät päivitykset

Katso kaikki
bottom of page