Haaveissamme oli pitkään edes pieni Interrail-reissu 5-vuotiaan kanssa. Heinäkuussa tilaisuus tuli, joten kysyimme mitä mieltä hän sellaisesta seikkailusta olisi. Pienen empimisen jälkeen ainakin matkan tarkoitus oli selvä: naapurin tyttö oli saanut tädiltään Eiffel-tornia esittävän koristeen, joten sellainen piti hänellekin "käydä hakemassa". Matkan lähestyessä kantautui huolestuttavia huhuja Saksan junakaaoksesta ja Ruotsin viikoiksi täyteen buukatuista vuoroista, joten lähtöpäivän lähestyessä aikuisia jännitti taatusti enemmän.

OSA 1: Lähtö

Pystyversio:

Tukholmasta etelään kaikki tuntui olevan tukossa. Paikkalippuja ei saanut millään, emmekä halunneet lapsen kanssa joutua jumiin heti kärkeen. Alkoi jo tuntua siltä, että koko reissu pitää jättää väliin.

Kun onnistuimme vihdoin nappaamaan paikkavaraukset välille Tukholma - Malmö, heittäydyimme Turussa Viking Gloryyn onneemme luottaen.

Osa 2: Fullbokat

Pystyversio:

Muutaman tunnin Snälltågetin junassa istuttuamme reissu alkoi tuntua huomattavasti mahdollisemmalta. Myös nuorin matkalainen tuntui olevan ihan tyytyväinen oloonsa, ainakin niin kauan kun Minecraft pyöri ja keksejä riitti. Olimme suhtautuneet kauhistellen ajatukseen puksuttaa eteenpäin seuraavaa etappia tietämättä, mutta reissun päältä sekin tuntui vähemmän uhkaavalta. Alkoi tulla sellainen olo, että eiköhän tämä jotenkin järjesty.

Samalla aloimme arvioida uudelleen alkuperäistä suunnitelmaamme. Ehkä voisimmekin tehdä asioita hieman eri järjestyksessä? Jos junat kerran olivat ruuhkaisia, miksi yrittäisimme väkisin suorittaa pitkiä päivärupeamia, kun voisimme ihan hyvin edetä rauhallisemminkin. Improvisoiden, kuten alkuperäiseen Interrail-ajatukseen ainakin meidän mielikuvissamme vähän kuuluisikin.

Osa 3: Tanskan suuntaan

Pystyversio:

Eipä siinä mitään! Sitten vain tutkimaan aikatauluja ja karttoja. Pariisiin toki lopulta pyrittäisiin, pitihän skidin Eiffel-torninsa saada, mutta ehkä päätavoite kestäisi muutaman mutkan. Tietynlainen vapauden tunnehan on oleellinen osa Interrailia (vaikka sen kääntöpuoli onkin se, etteivät suunnitelmat oikein ikinä toteudu sellaisina kuin kotona kuvitteli). Kuten sanotaan, suunnitteleminen on ensiarvoisen tärkeää, mutta valmiit suunnitelmat voikin sitten heittää mäkeen.

Osa 4: Yhtä isoa muutosta

Pystyversio:

Ensimmäiset ennakkosuunnitelmat kariutuivat jo ennen Malmö Centralille saapumista. Tarkoitus oli yöpyä Köpiksessä ja jatkaa siitä seuraavana päivänä Saksaan, mutta paikkalippujen varaaminen oli edelleen vaikeaa, ellei mahdotonta. Päätimme siis jatkaa lähemmäs Saksan rajaa, Kolding-nimiseen pikkukaupunkiin, ja hoitaa sieltä käsin salainen Tanska-operaatiomme sittenkin jo menomatkalla. Järkeilimme että pääsisimme kyllä sieltä muutaman päivän kuluttua rajan yli jollakin ilveellä.

Aiemmasta kokemuksesta tiesimme, että suorat linjat Tanskan ja Saksan suurten kaupunkien välillä olivat tänä vuonna sekä erityisen ruuhkaisia että muutenkin moniongelmaisia. Edellisellä reissullamme meiltä peruttiin alta kaksi peräkkäistä vuoroa, ja kerran juna myöhästyi, koska "radalla oli tulipalo", miten se ikinä onkaan mahdollista 🙂 Ilmeisesti jotenkin: rata savusi yhä kun kolistelimme tapahtumapaikan yli.

Olimme lähteneet Tukholmasta Snälltågetin vuorolla klo 9.00. Siitä aikataulun mukaan viitisen tuntia Malmöön, plus tällä(kin) kertaa päälle lähes tunnin myöhästyminen. Hässleholmissa tunnutaan seisovan joka toinen kerta. Malmöstä paikallisjunalla Köpikseen, jossa oltiin hiukan vajaa neljä. Seuraava juna lähti viiden pintaan Köpiksestä ja saapui Koldingiin kymmentä vaille seitsemän. Ensimmäisen junapäivän matkustusaika oli siis pyöreästi kymmenen tuntia. Koko retkueemme kesti sen suuremmitta kiukutteluitta, minkä tärkein osatekijä oli varmasti hyvä ruokahuolto. Ihmiset, muistakaa panostaa eväisiin!

Koldingiin saavuttiin iloisen odotuksen vallassa. Kaupunki oli meille kaikille uusi tuttavuus, eikä meillä ollut siitä oikein minkäänlaista ennakkokäsitystä. Hotellihuoneen olimme saaneet heti aseman vierestä, persoonallisen oloisesta hotelli Saxildhusista. Jännittävää!

Osa 5: Vuodekysymys

Pystyversio:

On aina jännittävää saapua täysin uuteen kaupunkiin, puhumattamaan puolisokkona valitusta hotellista. Mitähän voi odottaa? Koldingista meillä ei ollut minkäänlaista ennakkokäsitystä, sillä kaupunki valikoitui vierailukohteeksi pitkälti sijaintinsa perusteella. Oikeastaan samaa voi sanoa hotellista, sillä sen valintaan vaikuttivat hyvin käytännölliset syyt: että siellä oli tilaa, edes jotenkin kohtuulliseen hintaan, ja että se sijaitsi aivan rautatieaseman vieressä.

Majoituksen valinta on kyllä internet-aikana muuttunut huomattavasti. Hotellit eivät ymmärrettävästi aina jaksa riemuita kalliiksi tulevista buukkauspalveluista, mutta matkustajalle majoituksen laatu on harvemmin enää täysi yllätys. Aina on silti jännittävää tulla hotelliin, joka on yksityinen tai kuuluu johonkin pienempään, eksoottisempaan ketjuun. Hotel Saxildshus oli juuri sellainen: se kuuluu pieneen perheomisteiseen Milling Hotels -ketjuun, jolla on viisi hotellia Odensessa ja viisi muuta pienemmissä kaupungeissa, kuten juuri Koldingissa.

Osa 6: Harjamysteeri

Pystyversio:

Koldingilainen hotelli Saxildshus osoittautui kivaksi ja lapsiystävälliseksi *). Se oli myös oivallinen tukikohta huippusalaiselle tehtävällemme Tanskassa :)

Vietimme hotellissa (ja Koldingissa) pari päivää. Alakerran oleskelutilassa oli iltapäivisin tarjolla kahvia, hedelmiä ja pikkuleivonnaisia, joten niiden ääressä ja leikkihuoneessa tuli jonkin verran rupateltua muidenkin vieraiden kanssa. Kaikki tapaamamme ihmiset tuntuivat viihtyvän mainiosti. Pääsinpä myös auttamaan johonkin perhejuhliin menossa olevaa vanhempaa herrasmiestä tekemään kravattisolmun :) Meidän mielestämme aito vanha rakennus oli mahtava, mutta nettiarvioista päätellen vanhan talon tuoksu ja narisevat lattiat eivät kaikkia miellyttäneet. Oh well. Kullekin makunsa mukaan. Me kyllä tulisimme mielihyvin vielä uudelleenkin.

Kolding taas oli lähes raivostuttavan idyllinen pikkukaupunki, joten ainakin muutaman päivän rentoon pikkupysähdykseen sen tarjonta riitti mainiosti. *) Ja tämä oli sitten mielipiteemme, ei mikään kaupallinen yhteistyö. Pitää kai sekin varmuuden vuoksi sanoa. O tempora, o mores!

Osa 7: Hurvittelua Koldingissa

Pystyversio:

Ensimmäinen ilta Koldingissa meni pikkukaupungin katuja mittaillessa. Mielenkiintoisen oloisia ravintoloita, antiikkiliikkeitä, second handiä ja käsityöläisputiikkeja löytyi joka kulman takaa. Skidikin viihtyi mainiosti potkulaudalla potkien ja aivan erityisesti hienossa seikkailupömpelissä kiipeillen. Tanska taitaa todella olla lapsiystävällisyydessään maineensa veroinen. Mikä aluksi tuntui ärsyttävältä pakkoratkaisulta, osoittautuikin oikein viehättäväksi miniatyyrikokoiseksi kaupunkilomaksi. Parhaimmillaan Interrail toimii juuri näin.

Osa 8: Superylläri tulossa!

Pystyversio:

Kun kerran Tanskasta Saksaan pääseminen osoittautui vaikeaksi tukkoisten, myöhästelevien ja peruttujen junavuorojen takia, pelasimme varman päälle ja jäimme hetkeksi Tanskaan. Olimme suunnitelleet 5-vuotiaalle mojovaa yllätystä paluumatkalle, mutta mitäpä hittoa, voihan sen hoitaa jo menomatkalla pois kuleksimasta. Joten yllätystä peliin! Ette varmaan millään pysty arvaamaan mistä on kyse? Tanskassa? Yllätys 5-vuotiaalle? Hmm... :)

Osa 9: Wow! Näitkö?

Pystyversio:

5-vuotias reilarimme istuu bussissa tikkaria syöden, tietämättä mihin ollaan menossa, kun äkkiä ikkunasta näkyy tajunnan räjäyttäviä rakennuksia...

Hyppäsimme Koldingissa bussiin ja suuntasimme läheiseen Billundiin, joka on tietenkin tuttu Legolandista. Kuten nähtävästi koko ikäluokkansa, meidänkin 5-vuotiaamme on merkittävästi osallistunut Tanskan kansantalouden kohentamiseen rekrytoimalla kaikki mahdolliset tädit ja sedät ja ystävät ja tuttavat hankkimaan hänelle ensin Super Mario-, ja sittemmin Minecraft-legoja. Jolla on omia tai läheisiä lapsia, tietää ettei aikuisilla ole oikein muuta vaihtoehtoa kuin ostaa, ostaa, ostaa. Onneksi legot sentään ovat suhteellisen pitkäikäisiä ja jopa polvelta toiselle periytyviä (mikä onkin hyvä, koska muovi on lähes ikuista). Oh well. Lapsen ilo on kuitenkin korvaamatonta.

Osa 10: LEGOLAND!

Pystyversio:

Päivä Legolandissa kului rattoisasti. Sää ei ollut aivan parhaimmistoa, mutta se saattoi olla hyväkin, koska tungoskaan ei ollut sietämätön. Ehdimme hyvin ihmetellä sekä pienoismalleja että heilua erilaisissa laitteissa. On toki helppo ymmärtää, miksi monet tulevat kahdeksi päiväksi: koettavaa olisi tietenkin riittänyt myös toiseen rupeamaan.

Legoland tuottaa taianomaisia elämyksiä niin lapsille kuin aikuisillekin. Suurin osa puiston kohteista liittyy edelleen melko luontevasti legoihin: varsinkin legoista rakennetut dioraamat jaksavat ilahduttaa aikuisiakin. Johtuneeko levottomasta ajastamme vai paikan päällä koetusta aistimustulvasta ja kakofoniasta, mutta liikkuvat hommat tahtovat viedä voiton taidokkailtakin asetelmilta. Älkäämme silti vetäkö tästä liikaa yleistettyjä johtopäätöksiä :)

Osa 11: Perinteisempiä huvipuistolaitteita

Pystyversio:

Legolandissa on myös perinteisiä huvipuistolaitteita, joista monien yhteys legoihin on rehellisesti sanottuna varsin päälleliimattua. Mutta eipä sillä väliä, kun katsoo millaista iloa ne lapsille tuottavat.

Toisaalta parhaat laitteistakin pystyvät kyllä tuomaan legomaailmat kävijöiden koettaviin. Esimerkiksi Ninjago-tuoteperheen ympärille rakennettu 3D-elämys oli aivan sitä itseään. Ikävä kyllä sitä ei sen paremmin saanut kuin olisi pystynytkään kuvaamaan. Hauskaa silti oli.

Osa 12: Kohti ruuhkaista Saksaa

Pystyversio:

Koldingista jatkoimme Berliinin suuntaan levottomin mielin. Olimme onnistuneet saamaan paikat lähijunaan, joka meni naftisti Saksan rajan yli, Flensburgiin, joka on tuttu nimi lähes kaikille tätä reittiä sahanneille. Viime aikoina pahamaineinenkin, sillä melkein kaikki suorat Köpis-Hampuri-junat ovat olleet jatkuvasti täynnä. Osa ruuhkasta johtuu tietenkin Saksan 9€ alennuslipusta, mutta se ei selitä pitkien junavuorojen täyttymistä. Vaatimus pakollisesta paikkalipusta rajan ylittävillä junilla on sekin uudempaa tuotantoa. Nähtävästi kyse on vain siitä, että tänä kesänä, koronatilanteen vähän hellitettyä, kaikki kynnelle kykenevät olivat yksinkertaisesti päättäneet lähteä liikkumaan johonkin suuntaan.

Viimeisellä parilla reissulla erilaisista syistä Padborgissa ja Flensburgissa pysähtyneenä emme oikein vieläkään käsitä millä logiikalla osa junista täyttyy. Näyttää siltä, että ainakin paikallisjunilla kikkailemalla rajan ylitys onnistuu, olipa tilanne pitkän matkan junissa mikä tahansa. Tämä ei siis ole varmaa tietoa, perustuu vain meille syntyneisiin hatariin käsityksiin. Ruuhkaista rajalla on ollut koko kesän, se on varmaa.

Kuten olimme ounastelleetkin, seuraava runsaan tunnin pyrähdys Flensburgista Neumünsteriin sujui paikallisjunalla, joka kylläkin oli erittäin täynnä, mutta josta onnistuimme löytämään istumapaikat. Neumünsterissä oli runsaan tunnin vaihto, ja meillä seuraavaan ICE:hen paikat ostettuina. Oli sopivasti lounasaika, joten kävelimme lähipuistoon picnicille, nauttimaan eväät matkalaukun kannelta. Sitten vain virkistyneenä junaan, ja vajaan kolmen tunnin rypistys helteiseen Berliiniin, jonne saavuttiin vähän viiden jälkeen. Junissa meni reilut viisi tuntia, joten reilarille tämä ei ollut päivä eikä mikään.

Osa 14: Kunst und Currywurst

Pystyversio:

Pitihän biennaalia käydä vilkaisemassa kun kerran Berliiniin asti oli päästy. 5-vuotiaan kanssa ei tietenkään parissa tunnissa kovin syvälle päästy, mutta saatiinpa jonkinlainen yleiskuva kuitenkin. Vaikka päivä oli pilvinen ja vähän sateinenkin, Hamburger Bahnhofin tiloissa oli läkähdyttävän kuuma. Edellisenä päivänä koko mesta oli ollut kiinni "teknisten ongelmien vuoksi", ilmeisistä syistä. Hämmästyttävän hyvin päähenkilömme kuitenkin jaksoi nykytaidetta kokea. Suurimman vaikutuksen teki lopulta jo edesmenneen Amal Kenawyn erinomainen Silence of Sheep. Rakennuksen päädyssä, kanavan äärellä, katseltiin välillä proomuja ja nautittiin ensimmäinen currywurst.

•••

Julkaisemme tälle sivulle uusia jaksoja niin kauan kuin materiaalia riittää. Tarkoitus oli julkaista näitä peräti päivittäin, mutta tekniset ongelmat mutkistivan hieman matkaa. Nyt kuitenkin jatkuu taas. Tervetuloa matkaseuraksi!