5-vuotiaan kanssa reilaamassa

Haaveissamme oli pitkään edes pieni Interrail-reissu 5-vuotiaan kanssa. Heinäkuussa tilaisuus tuli, joten kysyimme mitä mieltä hän sellaisesta seikkailusta olisi. Pienen empimisen jälkeen ainakin matkan tarkoitus oli selvä: naapurin tyttö oli saanut tädiltään Eiffel-tornia esittävän koristeen, joten sellainen piti hänellekin "käydä hakemassa". Matkan lähestyessä kantautui huolestuttavia huhuja Saksan junakaaoksesta ja Ruotsin viikoiksi täyteen buukatuista vuoroista, joten lähtöpäivän lähestyessä aikuisia jännitti taatusti enemmän.


OSA 1: Lähtö

Pystyversio:


Tukholmasta etelään kaikki tuntui olevan tukossa. Paikkalippuja ei saanut millään, emmekä halunneet lapsen kanssa joutua jumiin heti kärkeen. Alkoi jo tuntua siltä, että koko reissu pitää jättää väliin.


Kun onnistuimme vihdoin nappaamaan paikkavaraukset välille Tukholma - Malmö, heittäydyimme Turussa Viking Gloryyn onneemme luottaen.


Osa 2: Fullbokat

Pystyversio:


Muutaman tunnin Snälltågetin junassa istuttuamme reissu alkoi tuntua huomattavasti mahdollisemmalta. Myös nuorin matkalainen tuntui olevan ihan tyytyväinen oloonsa, ainakin niin kauan kun Minecraft pyöri ja keksejä riitti. Olimme suhtautuneet kauhistellen ajatukseen puksuttaa eteenpäin seuraavaa etappia tietämättä, mutta reissun päältä sekin tuntui vähemmän uhkaavalta. Alkoi tulla sellainen olo, että eiköhän tämä jotenkin järjesty.


Samalla aloimme arvioida uudelleen alkuperäistä suunnitelmaamme. Ehkä voisimmekin tehdä asioita hieman eri järjestyksessä? Jos junat kerran olivat ruuhkaisia, miksi yrittäisimme väkisin suorittaa pitkiä päivärupeamia, kun voisimme ihan hyvin edetä rauhallisemminkin. Improvisoiden, kuten alkuperäiseen Interrail-ajatukseen ainakin meidän mielikuvissamme vähän kuuluisikin.


Osa 3: Tanskan suuntaan

Pystyversio:


Eipä siinä mitään! Sitten vain tutkimaan aikatauluja ja karttoja. Pariisiin toki lopulta pyrittäisiin, pitihän skidin Eiffel-torninsa saada, mutta ehkä päätavoite kestäisi muutaman mutkan. Tietynlainen vapauden tunnehan on oleellinen osa Interrailia (vaikka sen kääntöpuoli onkin se, etteivät suunnitelmat oikein ikinä toteudu sellaisina kuin kotona kuvitteli). Kuten sanotaan, suunnitteleminen on ensiarvoisen tärkeää, mutta valmiit suunnitelmat voikin sitten heittää mäkeen.


Osa 4: Yhtä isoa muutosta

Pystyversio:



Ensimmäiset ennakkosuunnitelmat kariutuivat jo ennen Malmö Centralille saapumista. Tarkoitus oli yöpyä Köpiksessä ja jatkaa siitä seuraavana päivänä Saksaan, mutta paikkalippujen varaaminen oli edelleen vaikeaa, ellei mahdotonta. Päätimme siis jatkaa lähemmäs Saksan rajaa, Kolding-nimiseen pikkukaupunkiin, ja hoitaa sieltä käsin salainen Tanska-operaatiomme sittenkin jo menomatkalla. Järkeilimme että pääsisimme kyllä sieltä muutaman päivän kuluttua rajan yli jollakin ilveellä.

Aiemmasta kokemuksesta tiesimme, että suorat linjat Tanskan ja Saksan suurten kaupunkien välillä olivat tänä vuonna sekä erityisen ruuhkaisia että muutenkin moniongelmaisia. Edellisellä paluumatkallamme meiltä peruttiin alta kaksi peräkkäistä vuoroa, ja kerran juna myöhästyi, koska "radalla oli tulipalo", miten se ikinä onkaan mahdollista 🙂 Ilmeisesti jotenkin: rata savusi yhä kun kolistelimme tapahtumapaikan yli.

Olimme lähteneet Tukholmasta Snälltågetin vuorolla klo 9.00. Siitä aikataulun mukaan viitisen tuntia Malmöön, plus tällä(kin) kertaa päälle lähes tunnin myöhästyminen. Hässleholmissa tunnutaan seisovan joka toinen kerta. Malmöstä paikallisjunalla Köpikseen, jossa oltiin hiukan vajaa neljä. Seuraava juna lähti viiden pintaan Köpiksestä ja saapui Koldingiin kymmentä vaille seitsemän. Ensimmäisen junapäivän matkustusaika oli siis pyöreästi kymmenen tuntia. Koko retkueemme kesti sen suuremmitta kiukutteluitta, minkä tärkein osatekijä oli varmasti hyvä ruokahuolto. Ihmiset, muistakaa panostaa eväisiin!

Koldingiin saavuttiin iloisen odotuksen vallassa. Kaupunki oli meille kaikille uusi tuttavuus, eikä meillä ollut siitä oikein minkäänlaista ennakkokäsitystä. Hotellihuoneen olimme saaneet heti aseman vierestä, persoonallisen oloisesta hotelli Saxildhusista. Jännittävää!


Osa 5: Vuodekysymys

Pystyversio:



On aina jännittävää saapua täysin uuteen kaupunkiin, puhumattamaan puolisokkona valitusta hotellista. Mitähän voi odottaa? Koldingista meillä ei ollut minkäänlaista ennakkokäsitystä, sillä kaupunki valikoitui vierailukohteeksi pitkälti sijaintinsa perusteella. Oikeastaan samaa voi sanoa hotellista, sillä sen valintaan vaikuttivat hyvin käytännölliset syyt: että siellä oli tilaa, edes jotenkin kohtuulliseen hintaan, ja että se sijaitsi aivan rautatieaseman vieressä.

Majoituksen valinta on kyllä internet-aikana muuttunut huomattavasti. Hotellit eivät ymmärrettävästi aina jaksa riemuita kalliiksi tulevista buukkauspalveluista, mutta matkustajalle majoituksen laatu on harvemmin enää täysi yllätys. Aina on silti jännittävää tulla hotelliin, joka on yksityinen tai kuuluu johonkin pienempään, eksoottisempaan ketjuun. Hotel Saxildshus oli juuri sellainen: se kuuluu pieneen perheomisteiseen Milling Hotels -ketjuun, jolla on viisi hotellia Odensessa ja viisi muuta pienemmissä kaupungeissa, kuten juuri Koldingissa.


Osa 6: Harjamysteeri

Pystyversio:



Koldingilainen hotelli Saxildshus osoittautui kivaksi ja lapsiystävälliseksi *). Se oli myös oivallinen tukikohta huippusalaiselle tehtävällemme Tanskassa :)

Vietimme hotellissa (ja Koldingissa) pari päivää. Alakerran oleskelutilassa oli iltapäivisin tarjolla kahvia, hedelmiä ja pikkuleivonnaisia, joten niiden ääressä ja leikkihuoneessa tuli jonkin verran rupateltua muidenkin vieraiden kanssa. Kaikki tapaamamme ihmiset tuntuivat viihtyvän mainiosti. Pääsinpä myös auttamaan johonkin perhejuhliin menossa olevaa vanhempaa herrasmiestä tekemään kravattisolmun :) Meidän mielestämme aito vanha rakennus oli mahtava, mutta nettiarvioista päätellen vanhan talon tuoksu ja narisevat lattiat eivät kaikkia miellyttäneet. Oh well. Kullekin makunsa mukaan. Me kyllä tulisimme mielihyvin vielä uudelleenkin.


Kolding taas oli lähes raivostuttavan idyllinen pikkukaupunki, joten ainakin muutaman päivän rentoon pikkupysähdykseen sen tarjonta riitti mainiosti. *) Ja tämä oli sitten mielipiteemme, ei mikään kaupallinen yhteistyö. Pitää kai sekin varmuuden vuoksi sanoa. O tempora, o mores!


Osa 7: Hurvittelua Koldingissa


Pystyversio:


Ensimmäinen ilta Koldingissa meni pikkukaupungin katuja mittaillessa. Mielenkiintoisen oloisia ravintoloita, antiikkiliikkeitä, second handiä ja käsityöläisputiikkeja löytyi joka kulman takaa. Skidikin viihtyi mainiosti potkulaudalla ja varsinkin hienossa seikkailupömpelissä. Tanska taitaa todella olla lapsiystävällisyydessään maineensa veroinen. Mikä aluksi tuntui ärsyttävältä pakkoratkaisulta, osoittautuikin oikein viehättäväksi miniatyyrikokoiseksi kaupunkilomaksi. Parhaimmillaan Interrail toimii juuri näin.


Osa 8: Superylläri tulossa!


Pystyversio:


Kun kerran Tanskasta Saksaan pääseminen osoittautui vaikeaksi tukkoisten, myöhästelevien ja peruttujen junavuorojen takia, pelasimme varman päälle ja jäimme hetkeksi Tanskaan. Olimme suunnitelleet 5-vuotiaalle mojovaa yllätystä paluumatkalle, mutta mitäpä hittoa, voihan sen hoitaa jo menomatkalla pois kuleksimasta. Joten yllätystä peliin! Ette varmaan millään pysty arvaamaan mistä on kyse? Tanskassa? Yllätys 5-vuotiaalle? Hmm... :)


•••


Julkaisemme tälle sivulle joka päivä uuden jakson seuraavan parinkymmenen päivän ajan. Tervetuloa matkaseuraksi!

Aiheeseen liittyvät päivitykset

Katso kaikki