YK:n Onnellisuusraportissa Suomi on valittu maailman onnellisimmaksi maaksi nyt kolme kertaa peräkkäin, 2020, 2019 ja 2018. Varsinkin suomalaiset itse tuppaavat ihmettelemään, miten ihmeessä se on mahdollista. Kokosimme videoon muutamia mahdollisia syitä.
[videon spiikki]
Katsokaa nyt näitä onnellisia ihmisiä. Kippis!
He ovat onnellisia, koska asuvat maassa, jossa on ikivihreitä havumetsiä, kirkasvetisiä järviä, ja vahvoja perinteitä. Tästä maasta moni aikuinen suomalainen sitkeästi väittää Joulupukin olevan kotoisin.
Niin - tämä maa on Suomi. Ja Suomi on olllut jo kolme perättäistä vuotta YK:n onnellisuusraportissa ykkösenä. Kaupunkien onnellisuutta mitattiin erikseen, ja silläkin listalla voittajaksi selviytyi Helsinki. Mitä ihmettä Suomessa tapahtuu?
Suomalaiset itse eivät tietenkään tällaista menestyspuhetta purematta niele. Joka vuosi tulosten julkistamisen jälkeen niitä on laajalti kyseenalaistettu. Kaikkein eniten äänessä ovat tietenkin suomalaiset itse. Mutta ei auta, tässä tutkimuksessa ja näillä mittareilla Suomi on maailman onnellisin maa.
Kun koko maailma nyt on ajautunut epävarmuuteen, löytyisikö Suomesta keinoja tehdä arkielämästä onnellisempaa? Kalsarikännit, ehkä?
Yleensä tällaiset tutkimukset painottavat taloutta, ja suhteellinen vauraus onkin ilmeinen onnen osatekijä. Raha ei silti ole likimainkaan ainoa merkittävä asia. Tutkimusten valossa näyttää siltä, että jo suhteellisen matalan perustason jälkeen lisärikastumisen merkitys alkaa nopeasti vähentyä. Suurempi rikkaus ei kasvata onnea samassa suhteessa. Alkupyrähdyksen jälkeen onnellisuutta kasvattavat aineettomammat seikat.
Kyky vaikuttaa elämäänsä ja valita vapaasti.
Mahdollisuus laadukkaaseen koulutukseen.
Erinomaiset lastenhoitomahdollisuudet.
Tasa-arvon ja luottamuksen ilmapiiri. Korkea elinajanodote ja hyvät sosiaaliset suhteet.
Ne eivät ole asioita, jotka juuri tuottaisivat endorfiinipiikkejä – sitä varten suomalaisilla on sauna – mutta lisäävät kuitenkin vakaampaa onnen ja turvallisuuden tunnetta. Tiivistetysti: toimiva yhteiskunta, tasa-arvo ja sosiaalinen pääoma. Onnen salaisuus näyttäisi olevan yksinkertainen, ainakin idean tasolla.
Itse tutkimusta on kritisoitu siitä, että sen mittarit suosivat länsimaista käsitystä ihmisestä ja onnesta. Ei sillä silti voida koko ilmiötä selittää. Varsinkaan kun tällä kertaa tutkimuksessa tutkittiin myös Suomeen muualta muuttaneiden onnellisuutta. Kävi ilmi, että he nousevat onnellisuudessa melko nopeasti kantaväestön tasolle.
Kun uutinen julkaistiin brittiläisessä The Guardianissa, lukijoiden kommenteissa epäiltiin tuloksia. Useampikin kirjoittaja oli vakuuttunut, ettei kylmä ja pimeä talviaika voi olla iskemättä syviä lommoja ihmisen psyykeeseen. Toisaalta yksi nimimerkeistä kertoi muuttaneensa taannoin Suomeen ja olevansa nyt onnellinen kuin sika sonnassa. Kas siinä kielikuva jonka luulisi kelpaavan myös itseään vähätteleville suomalaisille.
Kritiikkiinkin on toki syytä. Maailman onnellisimmassa maassa tehdään edelleen paljon itsemurhia. Väkivaltaa ja varsinkin lähisuhdeväkivaltaa esiintyy runsaasti. Niitä ei voi eikä ole syytä lakaista maton alle.
Mutta ollaan hetken vähemmän suomalaisia, eikä pilata juttua synkkyydellä tai itseruoskinnalla. Vaikka olemmekin vielä kaukana maanpäällisestä paratiisista, toimiva yhteiskunta, tasa-arvo ja sosiaalinen pääoma ovat arvoja, joihin on syytä pyrkiä, ja joista on syytä pitää kiinni.
Siispä onnea Suomi, Onnensuomi!