Manzonen viinitilalla Barolon sydänmailla

Kumppanimme, erityisesti piemontelaisia viinejä Suomeen tuova Mr. Nebbiolo kutsui IKITOMUn tekemään muutaman jutun paikallisista viinitiloista, ravintoloista ja majatalosta nimeltä Casa Visette. Siihen mahdollisuuteen oli helppo tarttua ilolla.



Vierailumme Monforte d'Albassa alkoi heti komeasti tutustumisella Manzonen maineikkaaseen viinitilaan. Paitsi useampaa erinomaista Baroloa, tila tuottaa myös tutustumisen arvoista Langhe Nebbioloa, Barbera d'Albaa ja yhtä valkoviiniä Rossese Biancosta. Tila sijaitsee mykistävän upealla paikalla. Viinitilan terassilta näkee noin 90% Barolon yllättävänkin tiiviistä viljelyalueesta.


Vierailupäiväämme sattui varsinainen Nebbiolo-sää – sanotaan nimittäin että tämän italialaisrypäleiden kruununjalokiven nimi tulee sanasta "nebbia", eli "sumu". Kosteutta olikin kaivattu kipeästi, sillä alkuvuosi oli ollut poikkeuksellisen kuiva. Sateinen ja usvainen sää oli siis laakson viljelijöille suuri helpotus.



Viime sadon Rossese Biancoa suoraan tynnyristä


Kellariin päästyä maisteltiin ensin viime sadon Rossese Biancoa, jota isäntämme Mauro Manzone nosti suoraan tynnyristä suurella lasisella pipetillä, vitsikkäältä nimeltään "ladro", eli "viinivaras".


Viimeisin sato, 2021 oli Mauron mukaan varsin onnistunut kaikilla heidän kasvattamillaan rypälelajikkeilla.



Tynnyrillä on väliä


Seuraavaksi keskusteltiin hetki komeista tammitynnyreistä, joissa niissäkin on tietenkin paljon kaikenlaisia viinin kypsymiseen ja makuun vaikuttavia ominaisuuksia, kuten tynnyrin koko ja ikä.


Manzonella noudatetaan filosofiaa, jossa maaperän ja lukuisten muiden olosuhteiden rypäleeseen luomat maut yritetään säilöä pulloon sellaisinaan, ja viinin kypsymiseen puuttuminen ylipäätään pyritään minimoimaan. Siksi vaikkapa tammitynnyrien maun halutaan pysyvän kohtuullisen mietona, jotta rypäleen omat aromit pääsevät oikeuksiinsa. Toisaalta sääntöjen mukaan esimerkiksi Baroloa on kypsytettävä tammessa vähintään 18 kuukautta, joten hyvän viinin tekeminen on nyanssien taidetta, jossa osaamisella ja kokemuksella on vahva roolinsa.



Sauna Piemonten tapaan


Tynnyrit ovat merkittävä investointi, joten niistä huolehditaan säntillisesti. Paitsi että tynnyreillä on pitkälle erikoistuneet tekijänsä, myös puun alkuperä vaikuttaa. Täällä suurempien tynnyreiden puuaines tulee Itävallasta, kun taas kaikkiin pienempiin käytetään ranskalaista tammea.


Kunnossapito on kokonaan oma lukunsa. Muutaman sadan litran pikkutynnyrit voidaan puhdistaa koneellisesti, mutta suuriin pitää viljelijäparan tunkea sisään pikkuruisesta luukusta. Pesun täytyy tapahtua melko kuumalla, 60-70-asteisella vedellä, ja Mauron mukaan he kutsuvat operaatiota leikillisesti nimellä "piemontelainen sauna". Hikinen operaatio ei ole myöskään aivan vaaraton. Takavuosina useampikin viljelijä on tukehtunut omaan tynnyriinsä, kun ilmanvaihdosta ei ole huolehdittu kunnolla. Ongelman ymmärtää kun kuvittelee aikuista ihmistä kömpimässä ahtaasta luukusta tiiviiseen puusammioon, joka on täynnä kuumaa viini- ja vesihöyryä, ja jonne vaihtoilman pitäisi virrata samasta pikkuruisesta luukusta. Eihän se heikkohermoisten hommaa ole.



Pieni ennakkomaistiainen vuoden 2021 Barolosta


Barolotilalla maisteltiin tietenkin myös viime sadon Baroloa. Sen kypsyminen on kaikin puolin vasta aivan alullaan, mutta jotakin tulevasta viinistä voi uumoilla myös vasta muutamia kuukausia tynnyrissä viettäneestä esiasteesta.


Virallisten sääntöjen mukaan Barolo viettää tynnyrissä vähintään 18 kuukautta ja kypsyy ylipäänsä vähintään kolme vuotta sadonkorjuusta ennen markkinoille päätymistään. Voimakkaiden tanniiniensa ansiosta Barolot sekä vaativat pidemmänpuoleisen kypsyttelyn että toisaalta säilyvät erinomaisesti. Usein niitä nautitaankin vasta huomattavasti ikääntyneempinä, vaikka modernimpia Baroloita onkin viritelty helpommin ja lähempänä julkaisua nautittavampaan suuntaan.



Kellarin olosuhteet pidetään mahdollisimman luonnollisina


Kellarin olosuhteiden, kuten lämpötilan ja kosteuden, on tietysti pysyttävä toivotuissa rajoissa. Manzonen kellarit on onnistuttu rakentamaan ja optimoimaan siten, että yleensä koneellista ilmastointia ei lainkaan tarvita. Sellainen mahdollisuus on kuitenkin rakennettu, jotta lämpötilaa voidaan tarvittaessa hallita vaikkapa erityisen helteisenä elokuuna. Yleensä kuulemma simppeli painovoimalla toimiva ilmastointi riittää. Hyvin suunniteltu ja rakennettu kellari pitää olosuhteet kyllin vakioituina lähes kaikissa olosuhteissa.



Lähde kellarissa kukkulan laella


Viiniseudut pullistelevat yllätyksiä ja paradokseja. Äkkiseltään tuntuu esimerkiksi luonnottomalta, että korkealle kukkulalle rakennetussa talossa ylipäänsä voi olla valtava kellari, saati että sieltä löytyisi pohjavesilähde, jonka tihku ei ehdy kuivimpinakaan kausina. Mutta sellainenpa täältä vain erään kellarin kehityshankkeen yhteydessä jokunen vuosi sitten löytyi.


Kellarikäytävän päässä sijaitsevalle lähteelle on rakennettu pieni kaivo, jossa on aina pieni varasto puhdasta viileää pohjavettä. Kaivon seinämät ovat täynnä koristeellisia luonnonkiteitä, jotka osaltaan kertovat kuinka mineraalista alueen maaperä on.



Maistelussa neljä eri Baroloa


Seuraavaksi siirryttiin vierailun kohokohtaan: yläkerran maistelutilaan, jossa pääsimme vertailemaan Manzonen tuottamia Baroloja keskenään. Talon filosofian mukaisesti viinit on pyritty valmistamaan rypäleen ydinluonne säilyttäen ja sen luonnolliseen makuun mahdollisimman vähän puuttuen.


Manzonen kolme Baroloa on kaikilta muilta osiltaan tuotettu samalla tavalla, ainoastaan terroir, eli maaperä, vaihtelee. Nebbiolo-rypäle myös heijastelee herkästi maaperän ominaisuuksia. Viinitarhat, joissa Manzonen Baroloihin käytettävät rypäleet kasvavat, ja joista täälläkin nykyisin käytetään ranskalaistyyliin termiä "cru", ovat nimeltään Castelletto, Bricat ja Gramolere. Etäisyyseroa niillä on vähimmillään vain viitisen sataa metriä. Maaperä vaihtelee kuitenkin niin merkittävästi, että jokaisella tarhalla on oma, tunnistettava luonteensa.


Maistelumme huipentui lopulta Riservaan vuodelta 2015, eli Mauro Manzonen sanoin "parhaaseen Baroloon mitä tuotamme". Se tulee nimenomaan viimeksi mainitulta tarhalta, eli Gramolerelta.



Ilman kikkailua tai lisäaineita


"Tästä baarista ei saa cappuccinoa, pelkkää Baroloa ja Langhe Nebbioloa vain." Sepä ei meitä suuresti haitannut.


Maistelukierroksen yhteydessä Mauro kertoi tarkemmin Manzonen filosofiasta ja varsinkin paikallisen maaperän luonteeseen kuuluvista runsaista tanniineista. Jossakin muualla niitä saatettaisiin pyrkiä suitsimaan kemiallisin tai mekaanisin keinoin. Manzonen Baroloissa vahvat tanniinit saavat elää luonnollisen kehityskaarensa, pyöristyen ja integroituen viinin rakenteeseen kypsymisen ja varastoinnin myötä. Kaikkia Manzonen viinejä voi juoda heti niiden julkaisemisen jälkeen, mutta vivahteikas luonne tulee parhaiten esiin ajan kanssa, ikääntymisen hillitessä tanniineja ja tehden tilaa elegantille kerroksellisuudelle. Ronskit tanniinit kuuluvat tieteysti myös ydinsyihin, joiden ansiosta Barolot säilyvät niin pitkään.



Mikä Barolosta tekee Riservan?


Kaikilla laatuluokitelluilla viineillä on omat, usein varsin tiukatkin sääntönsä. Barolo ei tietenkään ole poikkeus: sen kasvatusta ja valmistusta kontrolloidaan hyvin tarkasti. Lakiin on kirjattu lukuisia vaatimuksia sen maantieteellisestä alkuperästä, kasvatuskorkeudesta ja kasvitiheydestä lopputuotteen alkoholipitoisuuteen ja pullon ominaisuuksiin asti. Omat sääntönsä koskevat sitten niitä pulloja, jotka sisältävät Riservaa. Kysyimme Mauro Manzonelta, mikä tekee Barolosta Riservan.



Mistä hyvä viinivuosi syntyy?


Jokainen vuosikerta on erilainen. Tietyn viinitarhan maaperän ja mahdollisimman vakioitujen olosuhteiden ohella viinin makuun ja luonteeseen vaikuttaa tietysti oleellisesti kasvuvuoden sää. Esimerkiksi kuluvaa vuotta luonnehtii alkuvuoden poikkeuksellinen kuivuus, jonka vaikutus näkyy varmasti viinissä. Aivan katastrofaalista vuodesta tuskin on tulossa, koska toukokuussa saatiin viimein sateita, joiden ansiosta "kasvit voivat viimein vähän rentoutua", kuten Mauro sanoo.


Joskus sattuu hurjia vuosia, kuten onnettomana pidetty 2014, jolloin kammottavat sääolosuhteet raemyrskyineen pilasivat monen tuottajan sadon lähes täysin. Viininviljelijöistä on vaikea löytää jyrkkiä ilmastonmuutoksen kieltäjiä, sillä säitä on seurattu pikkutarkasti vuosikymmeniä, joskus vuosisatojakin, ja muutokset näkyvät viinirinteillä erittäin kouriintuntuvasti.


Lakiin metrien tarkkudella kirjattuja korkeusrajoja on jouduttu muuttamaan myös Barolon alueella. Viinitarhat kiipeävät vuosi vuodelta korkeammalle, ja ennen metsittyneitä kukkulan huippuja raivataan nyt tarhoiksi. Kehityksellä on tietysti vaikutuksensa alueen luonnon monimuotoisuuteen.



Millainen viinivuodesta 2022 näyttäisi tulevan?


Kierroksemme Manzonen upeassa viinitalossa huipentui heidän Riservansa kerroksellisuuden ihailuun. Maistelun lomassa Mauro kertoi vielä, miltä kuluva vuosi viiniammattilaisen silmin toistaiseksi näyttää. Sitten olikin jo aika alkaa tehdä lähtöä kohti yhtä paikallisista mainioista ravintoloista, jossa meitä odotteli Barolonviljelijöiden yhdistyksen presidentti – ja pienoinen yllätys. Lisää siitä tuonnempana. Viimeisen maljan kohotimme vuoden 2022 sadon parhaaksi. Tulkoon siitä mainio vuosi. Salute!


Juttu on tehty toukokuussa 2022

Aiheeseen liittyvät päivitykset

Katso kaikki