IKITOMU.com juttu Fiskarsin biennaalista alkukesältä 2019
Jutun kuvissa esiintyy ainakin seuraavien taiteilijoiden ja designerien töitä
0'32" Marjolijn Dijkman: Navigating Polarities 0'41" Reima Saarinen: Skenaario 0'50" Candice Lin 0'59" Alma Heikkilä: None are truly separate 1'09" Benjamin Dillenburger & Michael Hansmeyer / ETH Zürich: Digital Grotesque 1'21" Petteri Masalin: KAJO Roots of happiness 1'23" Keiji Takeuchi 1'27" Wataru Kumano 1'31" Johannes Heldén: Meditation (Marsh Cinquefoil) 1'35" Louise Waite: Before I die I shall bake a museum 1'42" Aki Sasamoto: Do Nut Diagram 1'50" Nabbteeri: Thinking of Invertebrates 1'52" Jaana Laakkonen: Some bodies know where the body of mine is - entangled, a stranger; we aren't no bodies and this is our name 1'55" Tuomas A. Laitinen: Dossier of Osmosis 2'00" Ramina Habibollah: Violent Universe: Keihan 2'02" Ramina Habibollah: Violent Universe: Coral Bones 2'09" Richard Ibghy & Marilou Lemmens: The Prophets 2'26" Richard Ibghy & Marilou Lemmens: Anthology of Performance Pieces for Animals 2'54" Ingo Maurer 3'06" Tuulia Penttilä 3'13" Gianni Melis, Mauro Moia, Renato Ruatti 3'21" Max Lamb 3'31" Leah Beeferman: Subarctic Color Balance (Kilpisjärvi) 3'33" Leah Beeferman: White Balance (Ii, Kilpisjärvi)
---
Ihmisen kokoinen Fiskars (videon spiikkiteksti)
Biennaalit ovat olleet viime vuosina muodissa maailmalla. Niin myös täällä koto-Suomessa. Ensi vuonna järjestetään ensimmäinen Helsinki biennaali, ja tänä kesänä myös pieni ja idyllinen Fiskars sai omansa. Molemmissa ympäristöllä on merkitystä: Helsingin versio levittäytyy kaupungin edustan saarille, ja Fiskarsin biennaali taas on ottanut haltuunsa kylän historiallisen ruukkialueen. Fiskarsin biennaali avattiin toukokuun lopulla, ja se on auki syyskuun puoliväliin asti.
Fiskarsin biennaali muodostuu kolmesta tapahtumatilasta ja lukuisista pienistä lisäohjelmista. Nykytaide jakaantuu kahteen tilaan. Designia löytyy kaikkialta ruukin alueelta, ja lisäksi on muotoiluprosesseja ja visioita esittelevä kokoomanäyttely. Järjestäjät kertoivat halunneensa tehdä "ihmisen kokoisen biennaalin". Se on totta: pintapuolisesti kokonaisuuden voi käydä läpi muutamassa tunnissa. Se on kuitenkin huono idea, sillä näyttelyt vaativat auetakseen syventymistä.
Jos siis aikaa on käytettävissä, kannattaa pyrkiä viettämään Fiskarsissa pitkä ja rauhallinen päivä.
Varsinaisten tapahtumapaikkojen lisäksi niiden ympäristöön on siroteltu teoksia. Käsityöläisten pajat ja pienet myymälät sekä ravintolat palvelevat kävijöitä. Oma lukunsa ovat biennaaliin kutsutut muotoilijat, joista jokainen on saanut saman toimeksiannon: tehdä oma tulkintansa perinteisestä puupenkistä. Tulokset on sijoitettu ympäristöön. Fiskars on siis omiaan kiirettömälle vaeltelulle ja vaikka picnicille.
Nykytaideosio ei ole mikään helppo läpihuutonäyttely. Kunnianhimoinen näyttely vaatii aikaa ja kärsivällisyyttä. Tietynlainen meditatiivinen lähestymistapa sopii hyvin jo pelkästään Fiskarsin ruukin mielenkiintoisiin ympäristöihin, saati sitten huokoisuutta, lajienvälisyyttä ja hengittävyyttä käsittelevään näyttelykokonaisuuteen. Teokset on selvästi ajateltu elämään suhteessa ympäristöönsä.
Huvittava pikku anekdootti, muuten. Näimme, tai ainakin ensimmäistä kertaa kiinnitimme vakavampaa huomiota, taiteiljapari Richard Ibghyn & Marilou Lemmensin teoksiin nelisen vuotta sitten Istanbulissa. Biennaali sekin, kuinkas muuten. Istanbulissa näytillä ollut "The Prophets" teossarja käsitteli erilaisia talouselämän presentaatioita. Täällä taas tutkimuspöydälle olivat joutuneet ihmisen ja eläimen suhteet: viime vuodelle kirjattu "Anthology of Performance Pieces for Animals" koostui jälleen tekijöilleen tyypillisistä rakennelmista. Tällä kertaa ne olivat eräänlaisia temppuratoja, joihin oli kirjoitettu vaihtelevan häiritseviä rooleja eri eläimille.
Designin kokoomanäyttely sisältää alaa seuranneelle melko runsaasti tuttuja nimiä ja asioita. Esineiden lisäksi näyttely pyrkii selvästi valottamaan muotoilun suurelle yleisölle usein piiloon jääviä osia. Esillepano purkaa niin ideointiin ja taiteellisiin ratkaisuhin liittyviä prosessja kuin tuotteen syntymiseen ja valmistamiseen johtavia vaiheita. Esillä on toki runsaasti esineitäkin, mutta näyttelystä on mahdollista saada irti enemmän kuin pelkkää pintaa.
Fiskarsin biennaali on lupaava tulokas. Muutamat pienet puutteet antaa mielellään ensikertalaiselle anteeksi. Biennaali on kuitenkin helppo pilata liiallisella hätäilyllä. Fiskars ei ole kiireisen suorittajan biennaali. Se aukeaa täyteen kukkaansa vasta kesäisellä säällä ja kiirettömällä vaeltelulla.