Istuskelimme Istanbulissa kaikessa rauhassa baarissa hieman syrjäisemmän kujan varrella. Yhtäkkiä kujan päästä alkoi kuulua kummallista metakkaa. Sen verran kummallista, että nousin terassipöydästä ja astuin kadulle nähdäkseni paremmin.

 

Hitto vieköön, sehän oli paikallinen Pride-kulkue! Vasta myöhemmin käsitimme, että poliisi pyrki hajottamaan ja estämään koko Priden, ja ainakin osa kulkueesta oli siksi karannut pääreitiltään pikkukadulle, piiloon.

​

Paikalle ilmestyikin pian poliisivoimia, kuten videolta näkyy. Univormupukuiset poliisit olivat silti pienempi ongelma, niin mellakkavarusteissa kuin olivatkin. Paljon pelottavampia olivat siviilivaatteissa liikuskelevat hahmot, jotka esittivät hyvin tiukkaan sävyyn vaatimuksia poliisitunnuksiaan esittelemättä tai kertomatta edes keitä olivat.

​

Me selvisimme tilanteesta kuivin jaloin, mihin varmaankin vaikutti se, että kerroin julkaisevani materiaalia livenä Facebookiin. Ainakin yksi siviiliäijistä katosi sen kerrottuani kuin maan nielemänä.

 

Istanbulin Priden surullinen historia vesitykkeineen ja ihmisten pidätyksineen on jatkunut. Siitä voi lukea enemmän vaikka Wikipedian artikkelista. Pimeys ei voi jatkua ikuisesti – pidetään toivoa yllä!